tiistai 29. tammikuuta 2019

Pelaajanaisten 10 käskyä

Ensimmäinen postaukseni sai 24 tunnissa  600 lukukertaa- kiitos siitä! 💗
Alkuun pieni yhteenveto ja varoitus: sisältää rankkaa kielenkäyttöä!.

Sain pienessä ajassa hurjan määrän palautetta- niin positiivista, vihaista, ylistävää kuin negatiivista. 
Paljon omakohtaisia kokemuksia ja tarinoita. Kommentteja siitä, kuinka olen rohkea että tuon asiaa esille ja pari myös siitä että olen uhriutuja, valittaja.
Minulle uhriutuva henkilö tarkoittaa sitä, että hän jämähtää johonkin tapahtumaan tai muuhun asiaan eikä tee sille mitään, vaan suorastaan hukuttaa itsensä ja muut jatkuvaan itsesääliin eikä ota mitään vastuuta elämästään- kaikki on aina muiden syytä.
Mutta päätin että en halua uhri ja toin kokemukseni kaikkien nähtäville julkisesti, sillä haluan että jokainen syrjintää kokeva nainen saisi tietää ettei ole yksin- esimerkiksi allekirjoittanut kamppaili asian kanssa yksin pitkään.
Nämä henkilöt kommentoivat myös ettei hän  kyllä ole koskaan kokenut mitään tämmöistä. Itse asiassa he  kielsivät koko ilmiön ja polkivat täysin sekä minun että muiden kokemukset. Itselleni tuli lähinnä hämmentynyt fiilis, sillä en ymmärrä miten joku voi kieltää ongelman josta on niin runsaasti materiaalia: tutkimuksia, videoita, kommentteja, artikkeleja. Yritin pitkään päästä heidän pään sisään, jotta ymmärtäisin miksi joku kääntäisi kasvonsa asialta, joka koskee myös häntä ja hänen yhteisönsä hyvinvointia. Päätin että minun ei tarvitse saada kaikkia ymmärtämään, jos halua siihen ei ole. Mieleeni juolahti eräs sanonta, joka on aika osuva tilanteeseen:
Mitä et näe, sitä ei ole olemassa.


Myös miehet kokevat häirintää ja vihapuhetta.
Se on aivan sataprosenttisen totta enkä kiellä sitä millään tavalla, mutta naisena koen helpommaksi pureutua (ainakin näin ensialkuun 😉) pelaajanaisiin kohdentuvaan vihaan.
Monet avautuivat kokemuksistaan verkkopeleistä. Ne olivat kipeää luettavaa enkä ollut lainkaan yllättynyt siitä, että moni nainen on esimerkiksi lopettanut verkkopelaamisen kokonaan ja ne ketkä sitä haluaisivat koittaa, eivät yksinkertaisesti uskalla tai pysty- moni pelkää lynkkausta sukupuolensa vuoksi ja kokee että esimerkiksi voicechattiin meneminen on ''kuten rulettia''.
Löysin myös erään suomalaisen naisen koskettavan blogikirjoituksen MMO-peliharrastukseen liittyen. Hän on joutunut raiskauksen uhriksi eikä hän yksinkertaisesti enää kestänyt, kun eräässä suomalaisessa kiltassa häntä alettiin uhkailla mm. käsiinsä etsimisellä ja lopulta pelko kävi aivan liian lamaannuttavaksi. Jopa tuon kirjoittaminen on minulle vaikeaa ja herättää minussa paljon erilaisia tunteita, mutta miettikää miltä tästä naisesta tuntuu kun häntä uhkaillaan raiskata, käsketään näyttää tissejä oman peliharrastuksensa parissa? Uhkaillaan etsiä käsiinsä?  Hän tunnusti kokevansa että verkkopeleissä muut pelaajat hyökkäävät naiseksi tunnustautuvan kimppuun.


Tässä muutama neuvo, minkä sain postaukseeni (nimesin ne kymmeneksi käskyksi, hehe):


1. Älä käytä voicechattia, jotta kukaan ei kuule että olet nainen
2. Älä tyrkytä sukupuoltasi (mitä se ikinä tarkoittaakaan)
3. Älä tuo sukupuoltasi esille millään tavalla, esimerkiksi nimimerkissä
4. Mykistä/blockkaa huutelijat
5. Älä pelaa verkossa
6. Kasvata paksumpi nahka
7. Älä välitä
8. Pelaa vaan kavereiden kanssa
9. Älä pelaa sotapelejä
10. Lopeta pelaaminen

Tässä vaiheessa huomasin, että todella monella meni kirjoitukseni pointti täysin ohi. 
Ongelma ei suinkaan ole se, että pelaajanaiset ketkä kokevat häirintää sukupuolensa vuoksi eivät keksisi tapoja suojella itseään verkkopeleissä- vaan että nämä lyhytaikaiset ratkaisut eivät korjaa ongelman alkusyytä.  Nostan esille pari kommenttia jotka sain edelliseen postaukseen liittyen:


Muistan varmaan ikuisesti yhdenkin pelin kun mulla oli feminiininen nick ja joku vastakkaisessa tiimissä oleva kaveriporukka sitten innostu huuteleen chattiin että ''meillähän on täällä gamergirl'' yms. Juttu sitten eskaloitui ja peli meni siinä että aina kun näytin naamani map:illa niin se koko kaveriporukka tuli sinne, tappoi mut yhdessä ja heitti perään chattiin jotain raiskauskommentteja. Ja kommentit oli siis oikeesti aika rajuja. Koko se porukka lisäs mut kaveriksi ja tuli ulisemaan että miksi mä ne reportoin kun ne piti vaan hauskaa.

Haluaisin tutustua Overwatchiin mutta en uskalla koska sieltäkin on kuulunut häirintäjuttuja.

En ole pelannut vuosiin oikeastaan mitään, mutta sen verran paljon olen näitä kuullut että en aio yrittääkään.

Tämähän on luultavasti yksi isoimmista syistä, miksen ole koskaan hypännyt peleissä online-pelaamiseen maailmaan, haluan pitää tämän peliharrastukseni rentouttavana vapaa-ajan vietteenä.

Mun lusikat ei riitä siihen et alkaisin opetella jotain uutta peliä randomien kanssa, koska ei koskaan tiedä miten siellä suhtaudutaan. Ja koen tän olevan nimenomaan naiseuteen kärjistyvä ongelma. Niin kauan mut on otettu hyvin vastaan, kunnes on saatu tietää mun olevan nainen. Sen jälkeen on käytös muuttunut suuntaan tai toiseen.


Nuorempana pelasin yksin ja kohtasin kaikenlaista ikävää kommenttia - toki on niitäkin, jotka ovat kannustavia. Sen olen oppinut, että sukupuoltaan ei kannata paljastaa pelin opetteluvaiheessa. Naisena tulee joka virheestä sanomista moninkertaisesti. Liian hyvinkään ei saa tosin pärjätä, kun sitten pelaa vaan saadun huomion vuoksi.



Valitettava fakta on et pelaajakulttuurien negatiivisista piirteistä johtuen naiset suosivat erityisesti maskuliiniselle yleisölle suunnatuista peleistä sellaisia, joissa oman sukupuolen voi kätkeä. Esimerkiksi äänichat tai feminiininen nimimerkki voivat johtaa sukupuolen paljastumiseen ja sitä kautta eriasteiseen häirintään pelin aikana. Eri peleillä ja niiden pelaajayhteisöillä on eroja ja iso rooli on myös siinä, kuinka pelin julkaisija tarttuu näihin kiusaamisiin. Kaikki ei siis tähän (naisten syrjintään) välttämättä törmää ja hyvä niin, mutta omakohtaisen kokemuksen puute ei pyyhi pois sitä että tätä tapahtuu.




Sain käsiini myös Syrjimätön pelikulttuuri-hankkeen luotsaajalta heidän teettämän kyselyn nuorten pelaajien kokemasta vihapuheesta ja häirinnästä, jonka vastauksista tuli selvästi esille että naiset kokevat tulevansa syrjityksi sukupuolensa vuoksi pelikulttuurissa. Naiset kommentoivat varsinkin sitä, kuinka he eivät halua tuoda esilleen sukupuoltaan pelatessa jotta he saisivat olla rauhassa kiusaamiselta ja väheksynnältä. Lukuisissa muissakin tutkimuksissa tulee myös esille että naiset piilottavat pelatessaan verkkopelejä oman sukupuolensa. (esim. Carr 2010; Gray 2012).

Itsekin harrastin tätä salailua pitkään, varsinkin pelatessani Rainbow Six Siegeä sillä se on miesvaltainen peli, jossa adrenaliini jyllää ja ärräpäät lentelee enemmän tai vähemmän.
Striimaan kyseistä peliä suht usein, kuten myös äitini ja aika nopeasti jouduimme kahden kotimaisen Siege-joukkueen silmätikuksi, vaikka emme edes tunne heitä millään tavalla.
Kyseisten joukkueiden omistajat ja pelaajat haukkuvat, huorittelevat sekä mustamaalaavat meitä lähestulkoon päivittäin, mm. omissa livestriimeissään. Puhumattakaan siitä, kuinka he suorastaan hyökkäävät striimeihimme joukottain feikkiaccounteillaan joita tulee kuin liukuhihnalta: kun estät yhden, niitä tulee kaksi tilalle. Voisin tässä välissä mainita, että kyseisten  henkilöiden ikähaaruukka on 25-40 vuotta. Kun vihdoin päätimme perustaa oman Siege-pelitiimin, helvetti oli irti. He raivostuivat, sillä he epäonnistuivat tehtävässään. Kenellä on aikaa tämmöiseen? 
Esimerkiksi semmoisilla ihmisillä, jotka vihaavat itseään ja kokevat asemansa uhatuksi.
Ihmettelimme niin laajamittaista hyökkäystä, sillä olimmehan vasta aloittaneita striimaajia- ja pelikin oli meille aivan uusi!
Mutta syy tuli nopeasti esille: näiden joukkueiden mielestä tämä peli ei kuulu naisille ja he halusivat meidät mahdollisimman pian pois tieltään.



Viime viikolla seurasin erään suomalaisen nuoren naisen striimiä, jossa hän vasta opetteli Siegeä. 
Järkytyin kun huomasin että tämä samainen tiimi tuli yhdessä haukkumaan häntäkin, juuri samoilla sanoilla kun minuakin! Hänen pelitaitojaan kyseenalaistettiin, ulkonäköä haukuttiin ja itseasiassa... he lyttäsivät oikeastaan aivan kaiken hänessä. Käskivätpä jopa vaihtaa peliäkin...
Tällöin tajusin, että heidän kiusaaminen on täysin systemaattista ja se kohdistuu varsinkin naisiin, jotka pelaavat siegeä ja mahdollisesti kehittyisi heitä paremmaksi -> näin ollen olisi varteenotettava kilpailija.
Tätä on jatkunut vuoden, vaikka en ole koskaan edes puhunut heille tai noteerannut millään tavalla heidän sekoiluaan. Herääkin kysymys, että miten pitkälle nämä joukkueiden miehet ovat valmiita viemään asian jotta minä tai kukaan muukaan nainen ei tulisi heidän tielleen?
llmeisesti he kokevat pelaajanaiset niin suureksi uhkaksi, että en usko heidän koskaan lopettavan. Bad news, minä olen tullut jäädäkseni.  

Lopuksi tahdon vielä antaa erityiskiitokset Safepointille ja Nörttinaisille- olette tukeneet minua aivan hurjasti, KIITOS!


 Nähdään pelikentillä!




tiistai 15. tammikuuta 2019

Nainen pelimaailmassa - millaista se on?


Pelaaminen mielletään vieläkin hyvin pitkälti poikien harrastukseksi- vaikka esimerkiksi tämän tutkimuksen mukaan 10-75-vuotiaista suomalaisnaisista 42,7 % pelaa videopelejä aktiivisesti.
Olen harrastanut pelaamista monipuolisesti ja aktiivisesti noin 4-vuotiaasta asti, mutta  vasta viime vuosina olen alkanut määrittelemään itseni peliharrastajana. Miksi?  Kylmä fakta on, että naisena on todella vaikea saada jalansijaa pelikulttuurista stereotypioiden, ennakkoluulojen sekä asenteiden vuoksi. Aikuinen nainen tuntuu olevan suuri mysteeri pelimaailmalle. 


Se, että olen nainen, vaikuttaa pelaamiseeni välillä jopa päivittäin
Silloin on ollut hyvä päivä jos olen voinut pelata koko päivän ihan rauhassa- ilman huorittelua, vähättelyä tai ahdistelua. Ne päivät vaan on harmillisesti aika harvassa, varsinkin tiimipohjaisissa moninpeleissä. En esimerkiksi yleensä käytä enää mikrofonia (vaikka se on erittäin olennainen osa pelikokemusta) jos pelaan verkkopeliä tuntemattomien pelaajien kanssa, sillä heidän reaktionsa voivat olla oikeastaan mitä vaan, aivan laidasta laitaan. 
Jouduin muuttamaan käyttämäni nimimerkin jossa oli etunimeni, sillä jopa pelkästään sen perusteella kohtasin jatkuvasti jonkintasoista häirintää. Kyllä, jo pelkän nimimerkin perusteella!
Vähättely ja tytöttely on todella yleistä, jopa arkipäiväistä mutta toisena, ei-niin-mukavana ääripäänä on seksuaalinen häirintä, tappouhkaukset ja jopa vainoaminen. Kohtaan ihan liian usein puhdasta naisvihaa ja se on joka kerta yhtä ahdistavaa ja surullista.
Sen jälkeen kun lopetin mikrofonin käytön ja vaihdoin nimimerkkini, en ole saanut vihaa niskaan verkkopeleissä- olen aivan kuten muutkin, vain tavallinen pelaaja muiden joukossa.  
Minun ei pitäisi joutua peittelemään ääntäni tai sukupuoltani jotta saisin pelata rauhassa. 
By the way, tässä linkki Youtube-videon missä näkyy kuinka samassa tiimissä olevat henkilöt reagoivat naispelaajaan eräässä suositussa verkkopelissä, mitä itsekin pelaan päivittäin. ↓
Olen myös muutaman kerran joutunut vastaavanlaiseen tilanteeseen ihan IRL:issäkin, kun pelit ja pelaaminen on noussut puheenaiheeksi. Jotkut on kommentoinut esimerkiksi joko pelitatuointiani tai
-paitaani ja heittänyt että ''et oo varmaan ees pelannut tota''. Eräs jopa vaati minua kertomaan että miten kyseinen t-paidassani oleva videopeli päättyy, jotta voisin todistaa puhuvani totta. Koska eihän tytöt nyt oikeasti pelaa.
                                       

Pelaako ne muka ampumapelejä? Vai jotain Barbie Horse Adventureseja? Mariota?
Minulla on paljon eri ikäisiä naispuolisia ystäviä jotka harrastavat pelaamista. Pelimaku heillä on laaja: joku tykkää tasohyppelyistä, toinen toimintapeleistä, kolmas ajosimulaatioista ja neljäs näistä kaikista! Törmään usein tähän kysymykseen ja yhtä usein kysyjä keräileekin leukaansa lattialta, kun kerron että en pelaakkaan sitä Mariota tai Simssiä (mitä hän luultavasti oletti kuulevansa), vaan kilpailullisia joukkuepelejä kuten Rainbow Six Siegeä. Mitään mustavalkoista kategorisointia ei siis voi tehdä sukupuolen perusteella.


 Häirintä ja syrjiminen ei ole ok eikä sitä sovi vähätellä. Usein kuulen että minun pitäisi esimerkiksi kasvattaa sisua ja lähinnä noloja selityksiä siitä kuinka kyseinen käytös on ''ihan normaalia, ei kannata välittää''. Minusta on tärkeää nostaa aihe rohkeasti tapetille, eli naisten on tuotava esiin kohtaamansa syrjintä ja häirintä. Niin kauan kun asia hyväksytään normina ja siihen ei puututa, niin nämä kivikaudelle jämähtäneet asenteet eivät tule muuttumaan.
Kirjoitin tästä aiheesta koska haluan tuoda aikuisena naisena esille sen mitä joudun päivittäin kohtaamaan harrastukseni parissa: järkyttävän määrän kiusaamista, ahdistelua ja häirintää. 
Naiset eivät hae peleissä mitään erityiskohtelua, vaan päinvastoin- haluamme tulla kohdelluksi yhtä pelaajana kun muutkin, sukupuolesta riippumatta.

/muoks. Asiasta on tullut paljon keskustelua ja palautetta, niin puolesta kun vastaan. Aion tehdä aiheesta uuden, hieman pidemmän postauksen jossa tuon muidenkin näkökantoja ja kokemuksia esille, oli ne sitten positiivisia tai negatiivisia. Stay tuned!